Uurteina iholla

sormenjäljet 

noella tahraavat kämmenet 

otan syliini sinut

ja pitelen 

kunnes noki muuttuu mustelmiksi

ja yhä väität:

ei väliä.

Pelkään hengittää

olen kielokieli

jää mättään alle

ne oppivat pahan

oppivatpahan
olla koskematta tähän.

älä myrkyty minusta niin minä

olen muuta kuin maailma

ja sinä sama sulosointu

väreinä suvitaivaan 
kannella.

Olen ällö. Ja ahdistaa