Valehtelet jo itsellesikin

Touch, sweet touch you've given me too much to feel

sweet touch, you've almost convinced me I'm real

I need something more, I need something

more.

Daft Punk - Touch

Minä vannoin. En ehkä hirvittävän tietoisesti mutta vannoin kuitenkin. Tai ainakin olin vahvasti asennoitunut siihen että mitään tällaista ei tapahdu. Ei ikimaailmassa. Kuvittelin olevani täysin turvassa ja tilanteen herratar. Ja olinkin, ihan viime päiviin asti. 

Tuntuu että olen tehnyt hirvittävän virheen. Ystävä vannottaa: "Et sitten pilaa tätä. Et aja sitä pois suojellaksesi itseäsi. Niin minä ehkä tekisin, mutta et sinä! Et tee niin!" Mutta äh, ymmärtäkää. Tämän on oltava virhe, jotenkin. Joko minun puoleltani, olisi pitänyt sanoa tai tehdä jotain toisin. Olla kovempi ja kylmempi. Tehdä minkä tiesin olevani oikein, vaikka se olisikin vähän kivistänyt jo muutenkin jähmeässä rakkauslihaksessa. Tai sitten aistihavaintoni ovat vinksallaan. Ehkei tilanne ollutkaan niin aito miltä vaikutti. Ehkä se olikin näyteltyä, ehkä mikään ei kohdistunut minuun, ehkä se oli auringonpistoksen aiheuttamaa harhaa. Ehkä niin ei koskaan tapahtunut? Niin moni asia on vain mielessäni, miksei tämäkin?
Tai ehkä hän oli väärässä. Väärässä henkilöstä. Väärässä itsestään.

Mutta varmana voin melkein pitää sitä, etten pysty tähän. En vaikka kävisi hyvin. En todellakaan jos käy huonosti. Vihaan niin paljon tätä tunnetta kun toisen nimikin saa sydämen pamppailemaan ja kutsumattoman hymyn huulille. Mielessään pyörittelee kauniita sanoja ja iholla kaikuvat kosketukset. Rakkaus on vähän kuin rikkaruoho (tai puun juuri, jos haluaa käyttää kauniimpia kielikuvia. toisaalta rikkaruohotkin voi olla kauniita). Se itää asfaltin alla ja repii kovankin pinnan hajalle. Kasvusto keskittyy jo valmiiksi rikkinäisiin kohtiin. Se on elossa ja ihme ja ihanaa. Mutta kun rikkaruoho kuihtuu, jää vain railot ja murtumat. 

(Tekotaiteellinen minä kuittaa). Mutta anyway, mua pelottaa puolestani niin paljon!

Mitä siis kävi?

Hän halusi olla lähelläni enemmän kuin halusi aamukahvia. 

Kirjoitin tähän pitkän pätkän siitä mitä kävi ja miltä tuntui. Mutta se oli liian henkilökohtainen julkaistavaksi. Pelottaa miten hyvän olon tuo teksti saikaan aikaan. Pelottaa miten haluan hänet. Sekä lähelleni että muuten. 

Pelottaa. 

Pelottaa niin paljon