Saapuisit, sen oot velkaa
Voisin ehkä myöhemmin
Tilanteen korjata
En taida jaksaa alkaa
Tundramatiks - Kaipaan
Tundramatiks - Kaipaan
Jo pitkään on olemassaoloa värittänyt epäilykset. Vuosia, oikeastaan. Pohdinnat siitä, onko olemassaolossa ja epäilystä mitään pointta sitten lopulta ollenkaan. Aika virtaa, tai minä ajassa jos tarkkoja ollaan, eikä ikävä tunne katoa. Rohkaisut ovat pelastusyrityksiänikin köyhempiä. Mitä enemmän elämä antaa olettaa itsestään, sitä vähemmän tätä haluan.
Miten kukaan jaksaa, ellen edes minä jaksa? Minä etuoikeutettuna ja simppeleitä viittoja seuratessani.
Näiden epäilysten lisäksi on riesanani aaltoileva paha olo. Kykenemättömyys käsitellä stressiä, joka nyt huipentuessaan johtaa ongelmiin pärjätä edes sitä vähää, mitä normaalisti. Uni on katkonaista ja täynnä sekavia painajaisia. Hereilläoloajastani suurin osa kuluu apaattisuudessa. Sielu tuntuu tyhjältä, sydän lyö laiskasti ja iho on melkein turta. Kaikki on horrosta jota kuitenkin huurruttaa stressi ja kipu. Lopulta ei kykene edes itkemään.
Eilen sain kuitenkin syyn romahtaa. Tai luotua itselleni sellaisen. Päätin tilanteen viimein olevan liikaa, hänen olevan pyörtämässä puheitaan ja loin itsekseni asialle jo jonkinlaisen päätöksen. Olen silti kiduttavan toiveikas tavalla, joka tulee kostautumaan lähitulevaisuudessa. Tulen luultavasti tekemään ja sanomaan asioita, joita kadun, mutta minun on saatava tilanteelle selvyys.
Kadun jo koko juttua. Aika katkerastikin. Ja tuntemani katkeruus on suolaa niin tuoreissa kuin vanhoissakin haavoissa. Naiivi-minä ei koskaan olisi suostunut tulemaan niin kovaksi ja kylmäksi kuin miksi minä nyt yritän muuttua. Naiivi-minä halusi tulla satutetuksi, koska koki naiiviuutensa säilyttämisen arvoisena.
Minä en enää jaksa tuntea oloani typeräksi. Luottaa ja tulla petetyksi.
Kadun jo koko juttua. Aika katkerastikin. Ja tuntemani katkeruus on suolaa niin tuoreissa kuin vanhoissakin haavoissa. Naiivi-minä ei koskaan olisi suostunut tulemaan niin kovaksi ja kylmäksi kuin miksi minä nyt yritän muuttua. Naiivi-minä halusi tulla satutetuksi, koska koki naiiviuutensa säilyttämisen arvoisena.
Minä en enää jaksa tuntea oloani typeräksi. Luottaa ja tulla petetyksi.
Ten virheen, nyt kannan seuraukset. Alkupanokset lyötiin tahtomattani, mutta löin itse kaiken peliin, kuten edellisessä tekstissä jo selostinkin. Nyt yritän pelastaa, mitä voin.
Toivottavasti tämä ei ollut
wait for it...
venäläistä rulettia.
Dun dun duuuuu. (niin kuin ystäväni sanoisi)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti